Olen päässyt tänä kesänä ja syksynä käytännössä kokeilemaan lukemiani teoriatietoja kasvatusmenetelmistä ja -tieteistä. Nythän tämä lukeminen on jäänyt vähemmälle, kun ihmiset ovat siirtäneet kirjat jonnekin pois minun ulottuviltani. Enkä olisi kyllä ehtinytkään lukemaan, sen verran on ollut pienten jalkojen vipinää tässä tuvassa. 
Kasvattaminen ei ole aina helppoa, vaikka teoriassa siltä saattaisi tuntuakin, tietoa on osattava soveltaa. Välillä joutuu myös tarkastelemaan asioita useammalta kantilta ja joustamaan omissa mielipiteissä. Jääräpää ei saa olla, vaikka se kovin luontevaa meille beagleille onkin. Kovasti ihailemani John Steinbeck on sanonut viisaasti näin: ”Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä.” Minä haluan olla viisas beagle!

Olen yrittänyt pennuille opettaa, että kaikkien kanssa on leikittävä tai vähintään tultava toimeen. Meidän koirien pitää hallita laumakäyttäytyminen, että yhteiselo hiekkalaatikolla olisi sujuvaa. Paitsi, ettei aina silloinkaan välttämättä ole. Isot pojat meillä eivät leiki minun kanssani. En väitä olevani ihan syytön tähän tilanteeseen, mutta mielestäni alkaa olla jo kiusaamista aina ohikulkiessa irvailu. Tai palkintojen jättäminen tuvan pöydälle. Välillä on ollut rankkaa. Pitäkööt hiekkalatikkonsa, minulla on omat kaverit -onneksi.

Sen verran paljon on kuitenkin joskus ärsyttänyt, että erivärisiä ruusukkeita on tullut revittyä. Nekin on nyt siirretty johonkin, ehkä kirjojen luo. Se on tuo kateus kavala tauti, pistää tekemään ja sanomaan välillä vaikka mitä. Ja vaihtamaan hiekkalaatikkoa. En leiki tuon kanssa enää. 
Kaikista helpointa on valittaa ja puhua ilkeitä toisesta. Ettei muutkaan leikkisi sen kanssa enää. Olen minäkin nimitellyt egoistiksi ja metroseksuaaliksi ja vähän rumemminkin vielä. 

Pentuja tavoille opettaessa ajattelin, että minun täytyy korjata käyttäytymistäni -olenhan pienille esikuva. Kyllä otti lujille! 

Pentujen kanssa touhuaminen on ollut mukavaa ja antoisaa puuhaa. Mielellään minä omiakin ipanoita kasvattaisin, mutta eipä niitä taida tulla. Isoilla pojilla on ollut tyttöystäviä. Sanoivat minulle, että ei kaikkien tarvitse lisääntyä. Ei ollut mukavasti sanottu, kostin repimällä toisen lempilelun. Enkä ainakaan aio leikkiä niiden kanssa. Ja taas huomasin toimivani vastoin sitä, mitä pennuille olen opettanut. 

Aikuisenakin pitää osata kasvaa ja jos ei nyt ihan leikittävä yhdessä, niin ainakin tultava jollain tapaa toimeen. Olen lukenut jonkun verran Dale Carnegien tuotantoa ja mieleeni on jäänyt tämä sitaatti: ”Kuka tahansa hölmö osaa kritisoida, tuomita ja valittaa – ja niin useimmat hölmöt tekevätkin, mutta vaatii luonnetta ja itsehillintää olla ymmärtävä ja anteeksiantava.” Minä ajattelin jo ihan tulevan joulunkin kunniaksi antaa pojille anteeksi. Siitä tulee hyvä mieli vaikka ei leikitäkään yhdessä. (julkaistu SUOMEN BEAGLE 4/2013 )