Kamppailu parhaan pallista on kova! Keinoista viis, sinne on päästävä, vaikka joku sivullinen vähän kolhuja saisikin. Kuka on suurin? Kuka mahtavin? Komein tai kaunein? Kaikista tietävin, osaavin? Kuka suosituin? Arvoa mitataan menestyksellä, menestystä tavoitellessa poljetaan arvot. Kyynärpäät käy, tie huipulle on raivattava esteistä! 

Siellä kuuluu olevan käynnissä jotkut urheilukilpailut Mustanmeren rannalla paikassa, jonka nimi muistuttaa hieman aivastusta. 48 miljardilla ei saatu edes kaikkea valmiiksi, rinkuloitakin muodostui viiden sijasta neljä. Mutta se on tullut selväksi, että eräs ilman paitaa mielellään poseeraava pikkumies järjesti kaikkien aikojen kalleimmat rinkulakisat. Oliko paras, oliko mahtavin? Sitä voisi kysyä aivastuskaupungin ja koko valtion asukkailta? Osuiko kehen kyynärpäät? 

Ihmisten kyynärpäät parkkiintuvat matkalla menestykseen. Kuka kampittaa hymypoikapatsaan takia, kuka kultamitalin. Paras pussaa koulun komeinta ja kauneinta! Paras pyörittää hoviaan työpaikan kahvitauolla, parhaan kaveri kuulu sisäpiiriin -ja paras on pomon kaveri. Kyynärpäät kestävät, mutta menestyksen hinta on ruskea kieli. Me koirat sentään nuolemme omaamme.

Mitäkö tekemistä tällä on beaglejen kanssa? Ei juuri mitään, jos nyt tällä kertaa ei mainita erästä meillä asuvaa, metroseksuaalia urosta, jonka ego ei meinaa mahtua edes 500 kuutioon. Tuonkin egoistin omistaa ihminen. Ja juurikin sen verran asialla on tekemista beaglejen kanssa. Tai ylipäätään koirien kanssa. 

Kovin usein koirasta tulee omistajalleen objekti, kilpailuväline, jonka arvo mitataan sen menestyksellä. Jos menestystä ei tule, niin monen saunan takana on kuulema tilaa -mitä ikinä se tarkoittaakaan. Meidän saunan takana ei onneksi ole tilaa, siellä on keskentekoinen komposti ja romuauto, vanhat tikapuut ja vielä vanhempi ulkohuussi. Metsästysseuran saunaillassa seuran 
uusi jäsen kertoo puolen tunnin ajosta, voi, miten tuntuikaan hyvältä kuunnella. Paras pamauttaa kyynärpäällä kylkeen, nyökyttelee ja toteaa, että eihän tuo vielä mitään, huivikaulaiset koristeetkin pystyvät tuohon. Parhaan beagle ajoi eilen neljä tuntia ja tänään viisi, mmm'm mmm'm, ei muuten ole mikään puudeli.

Parhaan pallille näyttelykehässä on tunkua. Parhaaksi haluava kuittaa edellään olevan juoksuttamalla koiransa tämän päälle. Hän pyyhkäisee olemattoman karvan jakkunsa hihasta, virittää kyynärpäänsä, hymyilee sivulleen ja sanoo, että meiltä puuttuu vielä tämä yksi serti. Jos paras ei voitakaan, on tuomari hänen mielestään osaamaton puusilmä. Paras näyttelyihminen ei hävitessään onnittele voittajaksi valittua. Mmm'm, mmm'm, sitähän ei ollut edes trimmattu, mikä lie metsäläinen. Paras kilpailee menestyäkseen, ystävyys on toisarvoista matkalla maineeseen, kyynärpäät käyvät...

Parhaat beaglet kasvattaa yleensä se, joka ei ole vielä yhtään pentuetta kasvattanut. Paras kasvattaja nimittäin tietää, mistä puhuu -tai ainakin parhaan kaveri tietää ja kaverin kaverin kaima. Paras kasvattaja selaa sivistyssanakirjaa kuullessaan sanan genetiikka ja sulkee sen saman tien. Hän avaa tietokoneensa ja sen, mikä sanoo tsup. Paras kasvattaja avaa keskustelun käyttö- ja näyttölinjoista.
Parhaan kolumnistin ei tarvitse kyynärpäitä käyttää, kunhan varpaat kulkee näppäimistöllä. Ilon aiheeksi riittää sohvalla huuli rutussa kuorsaava egoisti ja kamera. (julkaistu SUOMEN BEAGLE 1/2014)