Mitä tieto on? Filosofi Platon on sanonut, että tieto on hyvin perusteltu ja tosi väittämä tai käsitys. Olen lukenut jonkun verran filosofiaakin muun puuhastelun ohessa. Meillä näillä ihmisillä on tapana jättää kirjojaan houkuttelevasti hyllyn laidalta pilkottamaan… tiedätkö, mukavasti esillä, mutta vaikeasti saavutettavissa. Koska tiedän olevani ketterä kiipeilijä ja haasteita pelkäämätön, tiedonhaluinen nuori, olenkin saanut monta mielenkiintoista kirjaa saaliiksi –ja tutustunut tiedon tuomaan tuskaan! Olen myös saanut käsityksen ihmisten voimasanasta, joka lausutaan r-konsonanttia korostaen kovaan ääneen. Silloin on parasta syleksiä suusta pikaisesti kirjan palaset ja pötkiä pakoon. Sillä välin, kun ihminen rastaa hiuksiaan, päästelee r-sanoja suustaan ja alkaa kasailla paperisilppua lattialta, on viisasta löytää kasvoille kaikista hellyttävin ilme, mitä takataskusta löytyy. Olen siis tuottanut itselleni tietoa tekemällä kokemuksiini perustuen havaintoja todellisuudesta. Aristoteleen ja nykytieteen mukaan tämä on tiedon määritelmä!

Internet on tietoa täynnä. Minäkin halusin saada osani siitä tiedosta, mutta totesin nettitikun ihan liian mauttomaksi. Seuraavaksi kokeilin kannettavaa tietokonetta, sieltähän ihmiset tietoa hakevat. Kovin oli lujaa tekoa se laite. Tämäkin tiedonjano johti moneen r-konsonanttia korostaen karjaistuun voimasanaan. Meillä meni joku tovi ilman internetiä ja minä söin taas monta purkillista tankoparsaa. Minä tiedän: parsa tuo tullessaan suolistosta pois pienet ja terävät esineet kuten korvakorut ja nettitikun palaset. Nyt laitteisto on uusittu ja olen oppinut, että tietoa haetaan näppäimiä painelemalla. Niin se on, että pelkkä tiedon etsiminenkin voi joskus tuottaa tuskaa.

Sen minä tiedän varmasti, että olen koira, beagle. Kuulun ajavien koirien ryhmään (6) ja meitä beagleja on maailmalla monessa kolkassa. Ihmiset ovat rotumääritelmässä määritelleet, millainen beaglen tulisi olla. Tieto on rotumääritelmässä, mutta tuska tulee siitä, kun tuota tietoa aletaan ihmisten toimesta tulkita. Yhdelle tuskan parahduksia aiheuttavat rungon mittasuhteet, toiselle eri ominaisuuksien arvottaminen, kolmas tuntee suunnatonta tuskaa kaikesta, mikä ei liity metsästykseen ja neljännen tuskaksi riittää pelkkä tieto rotumääritelmän olemassaolosta ja sitä rataa. Tiedon ja tuskan funktio on ilmeinen.

Rakennetta ja ulkonäköä arvioidaan koiranäyttelyissä, olen siellä minäkin käynyt. Parhaimmat saa sertifikaatteja, tiedetään, meidän isot pojat ovat saaneet. Tämä aiheuttaa minussa hienoista tuskaa. Metsästysominaisuuksia arvioidaan ajokokeissa –niistä minä en tiedä vielä mitään muuta kuin sen, mitä eräästä sinikantisesta kirjasta ehdin lukea ennen r-sanan karjaisua. Beaglena minä kuitenkin tiedän, että jäniksen tuoksut aiheuttavat suuren myllerryksen sisäisissä vaistoissani –perään pitää päästä ja mieluiten välittömästi. Jäniksille ajattelin antaa kyytiä tänäkin syksynä, vaikka se vanha ja jo takkuturkkinen pitkäkorva muuta väittäisi. Aion kysyä siltä, että miltä kantilta tänään tuulee, ajetaanko tänään a) sukutaululla, b) sertifikaatilla vai c) ihan näillä beaglen pienillä jaloilla? Kello käy, lukitaan vaihtoehto c, summeri soi ja vihreä valo välkkyy! Potkaisen jänistä takalistoon ja sanon, että alahan kipittää –tieto lisää tuskaa jäniksillekin! (julkaistu SUOMEN BEAGLE 3/2013 (elokuu))