Rotukoirien jalostusta pitäisi ohjata rotujärjestön laatima jalostuksen tavoiteohjelma (JTO), jonka hyväksyy Kennelliiton jalostustoimikunta (JTT). JTO:n tulisi palvella koko rodun harrastajakuntaa -kuten rotujärjestönkin. Usein JTO laaditaan rotujärjestössä usean pitkän linjan kasvattajan voimin, ainakin mukana tiimissä tulisi joku sellainen olla. Joskus JTO:n laatii yksin joku, jolla ei käytännön omakohtaista kokemusta kasvattamisesta ja jalostuksesta ole. Tämä on melko harvinaista, mutta silloin, kun vastuunkantajia ja tekijöitä ei löydy, niin näinhän siinä käy. Sympatiani ovat hänen puolella, eihän sitä osaa, jos ei osaa ja neuvoja tulee vain yhdeltä kantilta! Joskus neuvoja halutaan antaa muiltakin kanteilta, mutta valitettavasti niitä ei välttämättä haluta kuulla. Sehän taas ei ole neuvojen antajien vika! Mahdollisuus kuulemiseen on kuitenkin annettu. Kuuntelemattomuuteen voi olla monia syitä, yleensä se on ymmärtämättömyys siitä, että toisetkin voivat olla oikeassa.

Beaglen JTO tuli huhujen mukaan JTT:sta bumerangina takaisin. Rotujärjestömme ei ole virallisesti tiedottanut tilanteesta jäsenistölleen! Asian tiimoilta pyörii huhumylly ja monet ovat tietävinään tilanteesta... Vuosikokouksessa asioista lienee puhuttu, mutta onko mitään kuitenkaan kuultu?

Minä olen rauhaa rakastava beagle, se on ollut hyvin pitkälti teemana kirjoituksissanikin. Olen metsästysbeagle, näyttelybeagle, rallitokobeagle, bloggaajabeagle, unikaveribeagle, kaveribeagle, kainalobeagle ja sitä rataa. Mielestäni putkinäköisyys on kaiken luovan ja rakentavan tuho. Miten paljon meillä olisikaan annettavaa toisillemme, jos haluaisimme vastaanottaa ja osaisimme katsoa asioita toistemme silmin. Asiat eivät aina ole niin yksiselitteisiä tai mustia ja valkoisia. Minä vilpittömästi toivon, että kaikki päättyy vielä hyvin, että rotujärjestömme pystyisi ottamaan saman katon alle kaikki beaglet ja kaikki beagleihmiset. Näinhän rotujärjestön Kennelliiton ohjeistuksen mukaan tulisi toimia. Sille emme voi mitään, että beagle on maailman paras rotu, joka taipuu metsästyksen ohella moneen muuhunkin. Sääli olisi moinen kapasiteetti jättää käyttämättä -rotujärjestönkään!

Tässä joitakin kohtia JTO:sta, joita en voi beaglena hyväksyä:

  • JTO jakaa rotua metsästys- ja näyttelylinjaisiin prosenteilla 90/10, samoilla prosenteilla se jakaa rodun metsästys- ja näyttelykäyttöön. Jako perustuu vanhoihin kyselyihin, joiden vastausprosentti oli noin 60. Sukutaulunkaan perusteella ei pitäisi jaotella koiria metsästys/näyttelykäyttöön, koska beaglella harrastetaan laajasti eri lajeja sukutauluun katsomatta. Mielestäni tämä jakaa rotua entisestään kahtia eikä palvele yhteistä päämäärää, joka on terve, rotumääritelmän mukainen beagle. Beagle on yksi rotu ja sellaisena sen pitäisi myös Suomessa pysyä.
  • JTO korostaa läpi linjan beaglen metsästysominaisuuksien vaalimista jalostuskäytössä jättäen terveyden ja ulkomuodon toissijaisiksi. Terveystilastot perustuvat vanhaan ja vähäiseen kerättyyn tietoon. Ulkomuototilastoissa pelkkä näyttelytulosten perusteella kerätty tieto ei anna totuudenmukaista kuvaa koko beaglekannan rakenteen ja ulkomuodon laadusta.
  • JTO:ssa mainitaan useasti sana: metsästysbeagle. Rotumme on mielestäni edelleen FCI:n hyväksymä beagle ilman etuliitteitä. Metsästysbeaglesta puhuttaessa JTO:ssa tuodaan esille myös sen geneettinen eroavaisuus muiden maiden beagleista. JTO:n perusteella näyttäisi siltä, ettei Suomen beaglejärjestö edes pyri rodun geneettisen monimuotoisuuden säilyttämiseen, vaan on lähtenyt rakentamaan omaa, geneettisesti poikkeavaa kantaa. Tämä sotii vastaan kokonaisvaltaisen ja terveen jalostuksen periaatteita vesittäen koko JTO:n perimmäisen tarkoituksen.
  • JTO:n jakaa rotua harrastavat kasvattajat ja yksityiset ihmiset raa'asti kahtia metsästys- ja näyttelyharrastajiin (90/10%) edesauttaen rodun jakaantumista Suomessa kahteen eri linjaan. Rotujärjestö ei näin tehdessään palvele koko beagleharrastajakuntaa eikä myöskään beaglea rotuna.


Kysynkin siis, palveleeko beaglen JTO tarkoitustaan koko rodun jalostusta ohjaavana? Jos tästä on jonkun syytä vetää palkokasveja nenäänsä, niin pyydän beaglena kohteliaasti miettimään rodun laajaa harrastajakuntaa. Jos rotujärjestön  tavoite (kts. JTO) on saada beagleja lisää ajokoetoimintaan mukaan, niin eikö olisi aika rakentavan yhteistyön mitätöinnin ja pätemisen sijaan? Niin se on, että boikotti ei takaa hiljaisuutta... jos Coltin piippu tukitaan, kokeillaan tykkiä!

DSCN6758%20%281024x796%29-normal.jpg